Suomessa!

Lähtö Swazimaasta oli hyvin surullista ja Suomeen palaessa oli hyvin kummallinen tunne. Suomen kieli kuulosti tylyltä ja töksähtävältä ja tuntui oudolta että kaikki oli tuttua... Ulkona näytti harmaalta ja oli kylmempi kuin osasin odottaa. Ihaninta oli nähdä Mikko ja Ransu, mutta sekin tuntui aluksi ihan unelta. Oli outoa yhtäkkiä taas istua omalla sohvalla :D Oonko mä oikeesti täällä nyt?
Muutama päivä siinä kului jo tajutakseen, että se reissu tosiaan loppui ja nyt ollaan taas Suomessa. Nyt kun on jo tottunut "arkeen" niin tuntuu mukavalta kun päivät on niin pitkät! Swazimaassa aurinko laski kello seitsemän jälkeen, ja sitten täytyi olla kämpillä, koska pimeällä ei voinut liikkua muuta kuin autolla. Nyt ei edes huomaa että kello on jo seitsemän kun ei se aurinko vielä silloin laske (täällä ei kyllä auringonlaskua niin hyvin näekään). Ja vaikka se pimeä oliskin niin se ei haittaa! :) Muutenkin on mukavaa kun on omat hommat taas mitä tehdä ja suunnitella :)
Silti ikävä on Swazimaata ja ihmisiä siellä! Ne ihmiset oli mahtavinta siellä :) Ehkäpä sinne joku päivä pääsee vielä palaamaan!

Lahto tunnelmat.

Viimeista kokonaista paivaa taalla vietellaan..aurinko paistaa lampimasti vaikka syksya jo ilmassa. Aika vikkelaa tama aika loppujen lopuks meni, vaikka paljon on kerennyt tapahtua. Ajatukset on aika sekavat talla hetkella, haikeaa ja mukavaa samaa aikaa. Lahteminen on aina inhottavaa. Taytyy edelliseen tekstiin lisata, ettei liikaa yleista, ettei kaikki ihmiset tietenkaan ole pettureita, mutta tuntemattomiin ihmisiin on vaikea luottaa esim. kun hankkii tyontekijoita yms. Afrikka on ihmeellinen maa, josta tama reissu oli vain esimakua. Ymmartaakseen oikeasti tata maata, taalla pitaisi olla kauemmin ja tutustua paikallisiin paremmin. Ainakin taalla Swazimaassa paikalliset ovat olleet ystavallisia meille, erikoisista paikoista loytaa avun eika avun antajat odota vastapalvelusta. He ovat kiinnostuneita mista olemme kotoisin ja miksi tulimme juuri tanne. On mukavaa kun ihmiset hymyilevat ja juttelevat. Suomeen paluu jannittaa, ja tama reissu alkaa olla ohi... :( Kohta nahdaan!! :)

Viimeisia viedaan...

No juu...pitaisko tassa reissuista kertoilla..Kapkaupunki. Tuntuupa siita jo olevan kauan aikaa. Kapkaupunki oli hyvin eurooppalainen kaupunki. Meri ja Table Mountain oli kovimmat jutut siella. Paljon turisteja ja kauppoja. Merituuli oli parina paivana tosi kova, tukka meinas lahtea paasta ja hiekkaa lensi tuulen mukana. Kaytiin katteleen nahtavyyksia ja elaimia. Elaimista nahtiin afrikan pingviineja, hylkeita ja valas..tai valaan purskuttavan vetta ja sen pyrston heilatavan veden pinnalla. Juhuu! Siella sentaan pysty pimeallakin kavella, tai siis ainakin tietylla alueella, joten iltasin sitten kaytiin syomassa ulkona ja sellasta. Viikko siella vierahti nopeasti ja tultiin takasin Swazimaahan, mutta mun rinkka ei tullut. Pelotti etta jos se ei tuu ollenkaan kun johannesburgissa katoaa niin helposti tavarat. No kaiken saatamisen jalkeen se tuli ja jouduin ite sen rinkan hakea lentokentalta, mika ei nyt ihan niin helppoa ollutkaan. Lopulta autovuokraamo anto kyydin kentalle ja takasin ku olivat sinne menossa, paastiin ilmaseks. Tassa maassa loytaa ratkaisut erikoisista paikoista :) Noh, mosambikiin lahto venahti paivalla mutta paastiin lahtemaan. Ensin kaupunkiin, sitten kombilla Manziniin ja vaihto toiseen kombiin joka meni Maputoon. Siella sitten oltiin etta joopa joo alkaa ihmiset huijatko meilta rahoja, ja lahdettiin etsimaan majapaikkaa..Mosambik paljastui kalliimmaks majoituksen suhteen kun mita oltiin luultu, mutta yopaikka loyty ja sitten alettiin suunnitteleen etta mista me loydetaan hyva ranta. Loydettiin netista ihana saari ja yritettiin itsemme sinne saada, mutta puhelinnumerot oli vanhoja ja jouduttiin tyytymaan toiseen vaihtoehtoon. Sitten oltiin seuraava yo mokissa, josta ei meinattu paasta ulos kun ovenkahva ei toiminut. Huudeltiin apua ja lopulta se ovi aukes. huh :D Siella sitten kaveltiin ja tutustuttiin paikkaan, loydettiin packpackers paikka mihin mentiin seuraaviks oiks. Siella ne sitten autto meita saamaan kyydin Macanetaan sinne saarelle. Sinne piti menna lautalla joen yli, johon se meidan kuski jatti meidat ja jatkettiin matkaa korealaisten kans niiden lava-auton lavalla. Tie oli tosi mutanen ja kuoppanen, mulla oli perse kipeana seuraavina paivina kun oli istunut lavalla ja siella valilla lensi ilmaan :D Tie muuttu hiekaks kuten tiedatte rannalla, ja sinnehan sitten jaatiin jumiin. Kylla siina hetki meni etta saatiin se auto liikkeelle, onneks paikalliset rannan asukkaat tuli auttamaan tyontamisessa. Hiekka oli tulikuumaa. Lopulta paastiin rannalle, se oli ihana, siella ei nakynyt muita ihmisia ja meri oli hauska uimapaikka, ja vesi tosi suolasta! Paluumatkalla loydettiin saaren packpackers paikan oikea puhelinnumero ja soitettiin sinne ja niilla oli meille tilaa, joten seuraavana paivana muutettiin sinne! Se vasta oli elamaa! Ei ketaan hairitsemassa, niin lammin etta rannalla viihty mainiosti uiden, lukiessa kirjaa ja tehden hiekkalinnaa :P Yks paiva oli pilvinen niin istuttiin ravintolassa ja pelattiin korttia kokin ja sen kaverin kans. Ajettiin myos guad:eilla, elikkas monkijoilla! siella hiekassa :D hurjaa. sitten yhtena iltana mentiin rannalle istuskelemaan porukalla ja katsomaan kuuta, kuunsiltaa ja tahtia. Se oli mukavaa. Yks ilta yritettiin tehda rannalle nuotio, mutta se oli kylla vaan kasa puita, jossa pikkunen tuli :D Noh, se oli rento paikka. Takasin tulo ei ollut niin rentoa...aluks maksettiin kalliisti etta paikanomistaja heitti meidat taas auton lavalla kaupunkiin, oli niin hemmetin kuuma ja se aija hoiti omia asioita matkalla. Ja se matka jo kesti niin kauan etta ajateltiin jo missanneemme kombin..mutta ei, sielta se kombi loyty..ja sitten odotettiin tulikuumassa autossa lahtoa. Meinasin kuolla siihen paikkaan kuumuuden takia. Myos kun kaikki ihmiset tulee ikkunasta kauppaan kaikenlaista tavaraa ja syotavaa, niin alko jo kypsyttaa se ei kiitoksen sanominen. Vihdoin sitten lahdettiin ja ma nukahdin melkeen heti. Tytot nauro etta ma nukuin Maijun olkapaata vasten vaikka kamalia kuoppia tiessa, sen verran herasin kun Maiju sano etta mun aurinkolasit hajoaa mun paahan kun ne natisi maijun olkapaata vasten, otin ne pois ja nukahdin taas heti. Herasin kun kaikki katso taakse ja olin ihan sekasin etta mita tapahtu.. No sitten selvis etta perakarryn rengas puhkes. Kuski sen kavi kattomassa ja silti ajo rajalle asti. Rajalla noustiin ulos autosta, eika renkaasta ollut jaljella kun vanne. Oikeesti. Kumi oli taysin repaleina.. No kuski sai luvan viela ajaa sielta huoltoasemalle, missa se sitten hankki uuden renkaan. Siella odoteltiin, naytti etta alkaa sataa. Rengas vaihdettuna jatkettiin taas matkaa rinkka sylissa, kuskin kehoituksesta ettei se kastu. Oli jo muutenkin ahdasta, joten johan se sitten ainakin oli. Manzinissa sitten vaihdettiin kombi ja vihdoin Mbabane. Haettiin pitsat ja painuttiin majapaikkaan. Kolmen neljan tunnin reissu paisu 12 tunnin reissuksi, normaalia. Nyt sitten taalla majapaikassakin joudutaan saatamaan taman nukkumisen kans muiden vieraiden takia...
Silla tavalla taalla. Olen valmis tulemaan takaisin Suomeen. Uskoakseni olen talla reissulla oppinut paljon lisaa ihmisista ja elamasta. On vaikeaa elaa maassa, jossa ihmisiin ei voi luottaa. Naennainen ystavallisyys on jotain niin allottavaa. Ihmiset muuttaa maasta maahan rikollisuuden, petollisuuden ja pelon takia. Vanhat ja hyvaksi luullutkin ystavat pettavat ja varastavat ystaviltaan. Taalla ei oo hyva olla rikas eika koyha. Tuntuu etta ihmiset ei tutustu toisiinsa persoonallisuuden takia, vaan hyotymisen takia.

Hellurei ja hellät tunteet..

Näin se loma alkoi... Perjantaina oli viimeinen päivä työharjoittelua ja samalla meille tuli mahdollisuus lähteä katsastamaan Johannesburg joten siihen tilaisuuteenhan oli tartuttava! Johannesburgissa rikollisuus on kova, slummi alue oli valtava ja ihmiset myyvät "krääsää" keskellä autoteitä risteyksissä.. Johannesburgissa asuu jotain noin 5 miljoonaa ihmistä, joten voitte kuvitella että se oli aivan valtava paikka! Pimeällä kaupunki näytti hienolta valomeressä ja autoja meni kaupunkiin päin suuret määrät... Joburgissa on paljon enemmän valkosia ihmisiä kuin täällä Swazimaassa, ja meno on paljon villimpää! Ihmiset pukeutuvat persoonallisesti, oli performanssia meneillään ja teatteria, jota oli myös poika Switzwrlandistä tullut katsomaan.. Mielenkiintoiselta paikalta vaikutti, ei todellakaan ole mikään turistikaupunki jo rikollisuudenkaan kannalta... Kun oltiin autolla jo Swazimaan puolella, ajettiin kuoppaan ja autosta hajos etu- ja takarengas...ja oli vain yksi vararengas mukana. Onneks kuski oli hyvin tietoinen autoista, ja keksi keinon korjata toisen renkaan Jenkki salmiakki purukumilla vaikka aika pahasti se vanne vääntyikin..huh, muuten oltas jouduttu odottaan hyvin kauan apuvoimia! :D
Huomenna sitten lähdetään Kapkaupunkiin, siitä monet ovat jo kertoneet monia hyviä asioita ja ehdotelleet paikkoja joihin kannattaa mennä. Kapkaupunki on turistikaupunki, kuulemma kaunis. Innolla odotan mitä tuleman pitää! Tänään ollaan pakkailtu ja mietitty miten täältä Suomeen tullaan näitten tavaroiden kans..mutta kaikki aikanaan! Kuullaan!

Kokemuksia, ihanuuksia..

Viime viikolla klinikalla näin keisarileikkauksen. Se oli ihmeellistä! Se ei ollut helpoin leikkaus, lapsi oli ihan valkonen kun lääkäri sai mahasta ulos, ja lapsi ei saanut heti henkeä. Kaikki meni hyvin ja lapsi alkoi huutaa. Siinä vaiheessa mun jännitys alkoi helpottamaan ja alkoi pyörryttämään. Siinä hengittelin syvään ja katselin kattoon :D mutta taju pysyi. jes! :) Lapsi oli ihana, ja kokemus hieno, vaikka leikkaukset ei sitten yhtään oo mun juttu kun rupeaa niin inhottamaan. Tänäänkin pieni leikkaus, enkä pystynyt kokonaan katsomaan ku tuli ällö olo. Mutta se ei haittaa, kokemuksia kokemuksia :)
Uima-altaasta ja auringosta sai viime viikolla taas nauttia! Vkl mentiin Hlane Royal National Parkiin ja sieltä tuli nähtyä NORSU, virtahepoja, sarvikuonoja, villisikoja, kauriita, wilderbeasteja, myrkyllisiä hämähäkkejä auton ikkunassa (esim. black widow,onneks ei oltu avoautolla :D) emu....krokotiileja yritettiin tiirata, mutta niitä ois saanut odotella kauemmin että olis nähny..kirahvitkin pysy jossain piilossa ja samoin leijonat...
Sunnuntaina päästiin kokemaan swazimaalaista aitoa maalaiselämää...yhteisö meiningillä elellään. Istuivat kaikki yhdessä puun alla ja olivat ystävällisiä. Tarjosivat perinteistä afrikkalaista ruokaa ja juomaa! Kokemus oli mitä hienoin, ja ripuliltakin jopa vältyttiin vaikkei olis uskonut kun samasta kiposta juotiin ja sormin syötiin. Käsiä varten tuotiin kulho missä kädet sai pestä ennen käsin syömistä. Kanat kävelee pihalla vapaana ja jonkinmoisessa aitauksessa oli vuohi jne. Talot näyttää vaatimattomilta, mutta sisällä on kaikki tarpeellinen, jopa tv. Yksi känninen mies ois tosissaan halunnut mut vaimokseen, ja sopersi mulle kysymyksiä, ja yritin kohteliaasti sanoa että ehkäpä nyt en tuu sun vaimoks. En tiedä miten se aiko mut maksaa kun sillä ei ollut varaa edes tupakkiaskiin (5 randia eli alle 50centtiä) Täällähän vaimo maksetaan lehmillä, yleensä 17 lehmää. mutta lehmien määrä vaihtelee minkä isä tai "myyjä" laittaa hinnaks. Mulle tuli 100 lehmän hinta, niin mies oli aivan ihmeissään! :D hah. no vitsiä vitsiä! Perinteisesti kun nainen "myydään" miehen vaimoksi, nainen ei näe perhettään enää sen jälkeen. Aika ronskia. Mutta kaupungeissa tuollaista tuskin enää on, enemmänkin maalla missä on perinteiset tavat.
Tällaista tällä erää! Hyvin täällä viihdytään! =)

Ystävänpäivä.

Joskus viime viikolla tein aamulla puuroa. Puuroa lennähti kädelle hiukan ja tietenkin automaattisesti pyyhkäisin sen pois heti mutta se kerkesi polttaa käteen aika hyvän palohaavan. Ai perhana..ei uskois että puuron tekeminen voi olla noin vaarallista...nyt sitä yrittänyt parannella mutta hitaasti se käy... Täällä on nää kaasuhellat, niin ruokakin tulee niin kuumaks että...lettujen tekeminenkään ei sitten millään onnistu vaikka kuinka ollaan yritetty. Odotellaan tässä kaveria joka tuo Marula-alkoholijuomaa, se on perinteistä afrikkalaista "kiljua" :D kait... Joo ei mitään ihmeellistä tiedossa, jossain varmaan kävästään. Käytiin päivällä syömässä ulkona ja hyvää ruokaa oli. Oli myös tosi lämmin ilma, niin aamulla heräilin altaalla.. Mitäs täältä kertoilisin...tämä alkaa tuntumaan jo ihan elämältä ku on kavereita ja jotain "normaalia" tekemistä niiden kans. On niin hankala kertoa minkälaista tämä elämä täällä on koska siihen liittyy tunteet, ihmiset, puheet, kulttuuri, tämä kaupunki ja maa ja kaikki... Ens vkl suunnitellaan Hlane Royal National Parkiin menoa..vaihdettiin Kruger Hlaneen koska Hlane on lähempänä ja helpompi saada porukkaa lähtemään sinne, ja halvempi eikä siellä ole koleraa eikä suomalaisia :D Toivottavasti siellä norsuja ja leijonia näkyis jossain vaeltavan... Tänne samaan majapaikkaan ilmesty suomalasia diakkilaisia..lievä järkytys. Onneks menivät ainakin nyt Shield guestiin asumaan, missä mekin oltiin aluks asumassa..Tässä nyt tällä erää, on niin vaikea kertoa tavallisesta elämästä, kyllähän täällä vois vaikka asua :D on niin kaunistakin :) ..musiikkia ja rentoa meininkiä.. Hyvää ystävänpäivää!!!

voi jukupatka..

Mua alkaa naurattaan kun ma ajattelenkin eilisiltaa. Meidat nimittain kutsuttiin bileisiin tai Tonyn tuttu Paul haki meidat mukaan lauantai-illanviettoon. Istuttiin portugalilaisessa baarissa jossa ei ollut paljoa porukkaa mutta eipa me muita tarvittu ku oli Paul ja Collan. Tosi hauskoja tyyppeja. Varsinkin Collan oli kunnon huumoriveikko :D Pojat on rikkaista perheista, joten koyhailya ilta ei ollu. Pojat nimittain tarjos koko illan, eika kuivin suin tarvinnut istua. Pojat on myos tosi luotettavia ja huolehtivaisia, joten oli tosi mukava olla niiden kans kun kolmestaan me ei pimealla oikeen mihinkaan voida menna. Ja kun taalla ei kavereita helposti ole saanut koska keneenkaan ei voi luottaa... Eilen illalla myos luokkaerot tassa maassa tuli hyvin selville kun tultiin takasin kotiin niin juteltiin yovartijan kans joka on ilta kuudesta aamu viiteen ulkona vartioimassa ja saa kaksi euroa yolta. Miehella on kaksi lasta ja vaimo on kuollut. ei helppoa elamaa.... :( Meidat kutsuttiin ens vkl grillibileisiin joten toivotaan hyvaa saata ens vkl! :) Tanaan sitten herasin aikasin ja menin uima-altaalle potemaan paansarkya..oli lammin :) mahtava tapa viettaa krapulapaivaa :P oli rentoutunut olo kun siina sai nautiskella :) Muutenkin elama taalla on mukavaa, kombi kyyti on kans tosi hauska! siella tulee juteltua ihmisten kans niita naita, oon varmaan Suomessa bussipysakilla kaikkien kammoama kun hopotan kaikille :p eilisillasta tuli niin hyva mieli etta jes! taas jaksaa ens viikon :)