Suomessa!

Lähtö Swazimaasta oli hyvin surullista ja Suomeen palaessa oli hyvin kummallinen tunne. Suomen kieli kuulosti tylyltä ja töksähtävältä ja tuntui oudolta että kaikki oli tuttua... Ulkona näytti harmaalta ja oli kylmempi kuin osasin odottaa. Ihaninta oli nähdä Mikko ja Ransu, mutta sekin tuntui aluksi ihan unelta. Oli outoa yhtäkkiä taas istua omalla sohvalla :D Oonko mä oikeesti täällä nyt?
Muutama päivä siinä kului jo tajutakseen, että se reissu tosiaan loppui ja nyt ollaan taas Suomessa. Nyt kun on jo tottunut "arkeen" niin tuntuu mukavalta kun päivät on niin pitkät! Swazimaassa aurinko laski kello seitsemän jälkeen, ja sitten täytyi olla kämpillä, koska pimeällä ei voinut liikkua muuta kuin autolla. Nyt ei edes huomaa että kello on jo seitsemän kun ei se aurinko vielä silloin laske (täällä ei kyllä auringonlaskua niin hyvin näekään). Ja vaikka se pimeä oliskin niin se ei haittaa! :) Muutenkin on mukavaa kun on omat hommat taas mitä tehdä ja suunnitella :)
Silti ikävä on Swazimaata ja ihmisiä siellä! Ne ihmiset oli mahtavinta siellä :) Ehkäpä sinne joku päivä pääsee vielä palaamaan!