Viimeisia viedaan...

No juu...pitaisko tassa reissuista kertoilla..Kapkaupunki. Tuntuupa siita jo olevan kauan aikaa. Kapkaupunki oli hyvin eurooppalainen kaupunki. Meri ja Table Mountain oli kovimmat jutut siella. Paljon turisteja ja kauppoja. Merituuli oli parina paivana tosi kova, tukka meinas lahtea paasta ja hiekkaa lensi tuulen mukana. Kaytiin katteleen nahtavyyksia ja elaimia. Elaimista nahtiin afrikan pingviineja, hylkeita ja valas..tai valaan purskuttavan vetta ja sen pyrston heilatavan veden pinnalla. Juhuu! Siella sentaan pysty pimeallakin kavella, tai siis ainakin tietylla alueella, joten iltasin sitten kaytiin syomassa ulkona ja sellasta. Viikko siella vierahti nopeasti ja tultiin takasin Swazimaahan, mutta mun rinkka ei tullut. Pelotti etta jos se ei tuu ollenkaan kun johannesburgissa katoaa niin helposti tavarat. No kaiken saatamisen jalkeen se tuli ja jouduin ite sen rinkan hakea lentokentalta, mika ei nyt ihan niin helppoa ollutkaan. Lopulta autovuokraamo anto kyydin kentalle ja takasin ku olivat sinne menossa, paastiin ilmaseks. Tassa maassa loytaa ratkaisut erikoisista paikoista :) Noh, mosambikiin lahto venahti paivalla mutta paastiin lahtemaan. Ensin kaupunkiin, sitten kombilla Manziniin ja vaihto toiseen kombiin joka meni Maputoon. Siella sitten oltiin etta joopa joo alkaa ihmiset huijatko meilta rahoja, ja lahdettiin etsimaan majapaikkaa..Mosambik paljastui kalliimmaks majoituksen suhteen kun mita oltiin luultu, mutta yopaikka loyty ja sitten alettiin suunnitteleen etta mista me loydetaan hyva ranta. Loydettiin netista ihana saari ja yritettiin itsemme sinne saada, mutta puhelinnumerot oli vanhoja ja jouduttiin tyytymaan toiseen vaihtoehtoon. Sitten oltiin seuraava yo mokissa, josta ei meinattu paasta ulos kun ovenkahva ei toiminut. Huudeltiin apua ja lopulta se ovi aukes. huh :D Siella sitten kaveltiin ja tutustuttiin paikkaan, loydettiin packpackers paikka mihin mentiin seuraaviks oiks. Siella ne sitten autto meita saamaan kyydin Macanetaan sinne saarelle. Sinne piti menna lautalla joen yli, johon se meidan kuski jatti meidat ja jatkettiin matkaa korealaisten kans niiden lava-auton lavalla. Tie oli tosi mutanen ja kuoppanen, mulla oli perse kipeana seuraavina paivina kun oli istunut lavalla ja siella valilla lensi ilmaan :D Tie muuttu hiekaks kuten tiedatte rannalla, ja sinnehan sitten jaatiin jumiin. Kylla siina hetki meni etta saatiin se auto liikkeelle, onneks paikalliset rannan asukkaat tuli auttamaan tyontamisessa. Hiekka oli tulikuumaa. Lopulta paastiin rannalle, se oli ihana, siella ei nakynyt muita ihmisia ja meri oli hauska uimapaikka, ja vesi tosi suolasta! Paluumatkalla loydettiin saaren packpackers paikan oikea puhelinnumero ja soitettiin sinne ja niilla oli meille tilaa, joten seuraavana paivana muutettiin sinne! Se vasta oli elamaa! Ei ketaan hairitsemassa, niin lammin etta rannalla viihty mainiosti uiden, lukiessa kirjaa ja tehden hiekkalinnaa :P Yks paiva oli pilvinen niin istuttiin ravintolassa ja pelattiin korttia kokin ja sen kaverin kans. Ajettiin myos guad:eilla, elikkas monkijoilla! siella hiekassa :D hurjaa. sitten yhtena iltana mentiin rannalle istuskelemaan porukalla ja katsomaan kuuta, kuunsiltaa ja tahtia. Se oli mukavaa. Yks ilta yritettiin tehda rannalle nuotio, mutta se oli kylla vaan kasa puita, jossa pikkunen tuli :D Noh, se oli rento paikka. Takasin tulo ei ollut niin rentoa...aluks maksettiin kalliisti etta paikanomistaja heitti meidat taas auton lavalla kaupunkiin, oli niin hemmetin kuuma ja se aija hoiti omia asioita matkalla. Ja se matka jo kesti niin kauan etta ajateltiin jo missanneemme kombin..mutta ei, sielta se kombi loyty..ja sitten odotettiin tulikuumassa autossa lahtoa. Meinasin kuolla siihen paikkaan kuumuuden takia. Myos kun kaikki ihmiset tulee ikkunasta kauppaan kaikenlaista tavaraa ja syotavaa, niin alko jo kypsyttaa se ei kiitoksen sanominen. Vihdoin sitten lahdettiin ja ma nukahdin melkeen heti. Tytot nauro etta ma nukuin Maijun olkapaata vasten vaikka kamalia kuoppia tiessa, sen verran herasin kun Maiju sano etta mun aurinkolasit hajoaa mun paahan kun ne natisi maijun olkapaata vasten, otin ne pois ja nukahdin taas heti. Herasin kun kaikki katso taakse ja olin ihan sekasin etta mita tapahtu.. No sitten selvis etta perakarryn rengas puhkes. Kuski sen kavi kattomassa ja silti ajo rajalle asti. Rajalla noustiin ulos autosta, eika renkaasta ollut jaljella kun vanne. Oikeesti. Kumi oli taysin repaleina.. No kuski sai luvan viela ajaa sielta huoltoasemalle, missa se sitten hankki uuden renkaan. Siella odoteltiin, naytti etta alkaa sataa. Rengas vaihdettuna jatkettiin taas matkaa rinkka sylissa, kuskin kehoituksesta ettei se kastu. Oli jo muutenkin ahdasta, joten johan se sitten ainakin oli. Manzinissa sitten vaihdettiin kombi ja vihdoin Mbabane. Haettiin pitsat ja painuttiin majapaikkaan. Kolmen neljan tunnin reissu paisu 12 tunnin reissuksi, normaalia. Nyt sitten taalla majapaikassakin joudutaan saatamaan taman nukkumisen kans muiden vieraiden takia...
Silla tavalla taalla. Olen valmis tulemaan takaisin Suomeen. Uskoakseni olen talla reissulla oppinut paljon lisaa ihmisista ja elamasta. On vaikeaa elaa maassa, jossa ihmisiin ei voi luottaa. Naennainen ystavallisyys on jotain niin allottavaa. Ihmiset muuttaa maasta maahan rikollisuuden, petollisuuden ja pelon takia. Vanhat ja hyvaksi luullutkin ystavat pettavat ja varastavat ystaviltaan. Taalla ei oo hyva olla rikas eika koyha. Tuntuu etta ihmiset ei tutustu toisiinsa persoonallisuuden takia, vaan hyotymisen takia.