Swazimaan lapset

Kerronpas teille jotain faktaa Swazimaan ja orpokodin lapsista kun nyt on sateista ja hyvin aikaa keskittyä. Sandra Lee Centeriin (orpokoti missä olemme työharjoittelussa) lapset tulevat kaupunginsairaalan lastenosastolta, johon poliisit vievät hylätyt lapset, jotka he löytävät mistä milloinkin. Robin (orpokodin omistaja) käy "valitsemassa" sairaalasta lapset, jotka hän ottaa orpokotiinsa asumaan. Social wealtwear:in kautta lapset sitten tulevat orpokotiin. Mutta täältä social wealtwear:in osastolta ei käy kukaan jälkeenpäin kyselemässä lasten vointia eli eivät välitä mitä lapsille tapahtuu. Osa hylätyistä lapsista asuu sairaalassa aikuiseksi, varsinkin kehitysvammaisilla on kovat oltavat siellä. Sanra Lee Centeristä ei voi adoptoida lapsia, Robin ja Michael on halunnut, että paikka on kuin koti, sieltä lähdetään opiskelemaan kun sen aika on ja palata voi jos siltä tuntuu, mutta töitä on tehtävä. Swazimaassa 18-vuotiaana saa juoda alkoholia ja 21-vuotiaana voi ajaa ajokortin. Robinin mielestä hänen orpokotinsa lapsilla on paremmat oltavat kuin tavallisilla omat vanhemmat omaavalla lapsella, koska orpokodilla lapset saavat rakkautta ja huolenpitoa, jota monet lapset Swazimaassa ei saa. Monet "maailmanlapset" kärsivät malariasta, madoista, TP:stä, belharsiasta, HIV:stä.... Ja lääkkeitä saa harvat. Vanhemmat saattavat hylätä lapsensa kun tietävät hänen olevan HIV-positiivinen, joten lääkäritkin saattavat huijata vanhempia ja kertoa että lapsi on ok. Siinä on huonona puolena, että lapsi ei ehkä ikinä saa tietää olevansa HIV-positiivinen, ja levittää tautia eteenpäin. Keski-ikä täällä on n.30-vuotta ja väestö kuolee nuorena HIV:hen. "Maailmanlapset" eivät käy esikoulua, kuten orpokodilla lapset käyvät, ja harvoin pääsevät kouluun, myös työpaikoista täällä on kova kilpailu, joten orpokodin lapset aiotaan kouluttaa, jotta he saavat hyvän työpaikan ja pärjäävät elämässään. Heitä ei missään vaiheessa ns.heitetä ulos orpokodista vaan he ovat kuin iso perhe ja lapset ovat aina tervetulleita takaisin. Orpokodin lapsilla ei ole vakuutusta, mutta käyvät tarvittaessa lääkärissä ja orpokoti maksaa sairaalamaksut. Useimmat Swazimaan lapset eivät tiedä lääkäreistä mitään, eivätkä ole moisia pahemmin tavanneet, eivät myöskään orpokodin lapset. Kahdella tytöllä orpokodissa on HIV ja sitä hoidetaan lääkkein. Useimmilla lapsilla on ollut hyvä tuuri ja HIV ei ole jäänyt heille pysyvästi vanhemmiltaan.
Täällä naiset kantavat lapsiaan selässä käärittynä viltteihin. Hyvin lapset siellä näyttävät pysyvän ja viihtyvän, mutta kerran nainen seisoi ja jutteli toiselle naiselle ja alkoi ottamaan lastaansa (joka oli jo aika iso, ehkä 2-3-vuotias)pois selästään. Noh, sehän ei ihan mennyt putkeen kun nainen ei keskittynyt hommaansa ja lapsi putosi maahan melkeen pää edellä. Katoin kauhuissani touhua ja näytti siltä että ei ollut ensimmäinen kerta koska lapsi vain vähän itkahti (eli ei edes parkunut kauhusta/kivusta) vaikka siihen asfaltille seinän kautta mätkähti. Eikä naisetkaan olleet moksiskaan, nosti vaan lapsen yhdestä raajasta pystyyn... Mutta tämä kaupungin meno ei ole vielä mitään kun ajattelee menoa tuolla maalla. Siellä ne lapset todella taitavat olla maailmanlapsia, selviytyminen on kovaa...